Fibromyalgia on krooninen kipuoireyhtymä, jossa esiintyy laaja-alaista kipua ilman selviä rakenteellisia vaurioita. Toisin kuin monet muut kiputilat, fibromyalgiaa ei voida todeta kuvantamistutkimuksilla, koska se on keskushermoston kivunsäätelyn häiriö. Diagnosointi perustuu oireisiin, kliiniseen tutkimukseen ja muiden sairauksien poissulkemiseen. Kuvantamistutkimuksia kuten magneettikuvausta käytetään lähinnä muiden kipua aiheuttavien sairauksien poissulkemiseen, ei fibromyalgian toteamiseen.

Mitä fibromyalgia on ja miten se eroaa muista kiputiloista?

Fibromyalgia on krooninen kipuoireyhtymä, jota luonnehtii laaja-alainen, vaihteleva kipu kehon eri osissa ilman selviä rakenteellisia vaurioita. Kyseessä on toiminnallinen häiriö, jossa keskushermoston kivun käsittely ja säätely on muuttunut herkemmäksi.

Fibromyalgian keskeisiä oireita ovat:

• Laaja-alainen kipu useissa kehon osissa
• Uupumus ja väsymys, joka ei helpota levolla
• Unihäiriöt ja virkistämätön uni
• Kognitiiviset ongelmat (”fibrosumu”)
• Herkkyys ympäristön ärsykkeille

Fibromyalgia eroaa rakenteellisista kiputiloista siten, että siinä ei ole todettavissa kudosvaurioita, tulehdusta tai muita rakenteellisia muutoksia, jotka selittäisivät kipua. Esimerkiksi nivelrikossa voidaan nähdä ruston kulumista, välilevyn pullistumassa välilevyn työntymistä hermojuurta vasten ja nivelreumassa tulehdusmuutoksia nivelissä.

Fibromyalgiassa kipu johtuu keskushermoston herkistyneestä kipujärjestelmästä, jossa tavallisesti kivuttomat ärsykkeet tulkitaan kivuliaiksi. Tämän vuoksi fibromyalgia ei näy kuvantamistutkimuksissa, toisin kuin monet muut kroonisen kivun syyt.

Miksi fibromyalgia ei näy magneettikuvauksessa tai muissa kuvantamistutkimuksissa?

Fibromyalgia ei näy magneettikuvauksessa tai muissa kuvantamistutkimuksissa, koska se on toiminnallinen häiriö eikä rakenteellinen sairaus. Kuvantamistutkimukset kuten magneettikuvaus, tietokonetomografia ja röntgen paljastavat vain rakenteellisia muutoksia kudoksissa, luissa ja elimissä.

Fibromyalgian taustalla on useita patofysiologisia mekanismeja:

• Keskushermoston kivunsäätelyn häiriö (sentraalinen sensitisaatio)
• Kipusignaalien voimistuminen keskushermostossa
• Kipua vaimentavien järjestelmien heikentyminen
• Muutokset välittäjäaineiden (kuten serotoniini ja noradrenaliini) toiminnassa
• Autonomisen hermoston toimintahäiriöt

Nämä toiminnalliset muutokset tapahtuvat solutasolla ja hermoverkoissa, eikä niitä voida havaita tavallisilla kuvantamistutkimuksilla. Vaikka tutkimuksissa on havaittu aivojen toiminnallisia muutoksia fibromyalgiapotilailla, nämä löydökset eivät ole riittävän spesifisiä diagnostiseen käyttöön.

Tästä syystä fibromyalgian diagnosointi ei perustu kuvantamistutkimuksiin, vaan potilaan oireisiin, kliiniseen tutkimukseen ja muiden sairauksien poissulkemiseen. Kuvantamistutkimuksia käytetäänkin lähinnä muiden kipua aiheuttavien sairauksien poissulkemiseen, ei fibromyalgian toteamiseen.

Mitkä kiputilat voidaan todeta kuvantamistutkimuksilla?

Kuvantamistutkimuksilla voidaan todeta monia rakenteellisia muutoksia, jotka aiheuttavat kipua. Magneettikuvaus on erityisen hyödyllinen pehmytkudosmuutosten ja hermopinteiden havaitsemisessa, kun taas röntgen soveltuu luuston tutkimiseen.

Magneettikuvauksella todettavia kiputiloja:

• Välilevyn pullistumat ja repeämät
• Selkäydinkanavan ahtauma (spinaalistenoosi)
• Nivelten rustovauriot ja nivelrikko
• Jännevammat ja -tulehdukset
• Hermopinteet (kuten iskiashermon pinne)
• Lihasrepeämät ja -vammat
• Luuytimen turvotus ja rasitusmurtumat

Röntgentutkimuksella todettavia kiputiloja:

• Luunmurtumat
• Pitkälle edennyt nivelrikko
• Selkärangan nikamasiirtymät (spondylolisteesi)
• Luuston kasvaimet
• Nivelten sijoiltaanmenot

Ultraäänitutkimuksella todettavia kiputiloja:

• Jännetulehdukset ja -repeämät (tendiniitit, tendinoosit)
• Limapussitulehdukset (bursiitit)
• Nivelnesteen kertyminen (effuusio)
• Pinnalliset lihasvammat

Nämä rakenteelliset muutokset näkyvät kuvantamistutkimuksissa, koska ne aiheuttavat havaittavia muutoksia kudoksissa, kuten tulehdusta, nestekertymää, kudosten repeämiä tai luuston muutoksia. Toisin kuin fibromyalgiassa, näissä tiloissa kipu johtuu suoraan kudosvauriosta tai tulehduksesta.

Miten fibromyalgian diagnosointi tapahtuu ilman kuvantamista?

Fibromyalgian diagnosointi perustuu kliiniseen tutkimukseen, potilaan oirekuvaan ja muiden sairauksien poissulkemiseen. Koska fibromyalgialle ei ole spesifistä laboratorio- tai kuvantamistestiä, diagnoosi tehdään kokonaisvaltaisen arvioinnin perusteella.

Fibromyalgian diagnostiset kriteerit sisältävät:

1. Laaja-alainen kipu, joka on kestänyt vähintään 3 kuukautta
2. Oireiden voimakkuus ja vaikutus toimintakykyyn (arvioidaan kyselylomakkeilla)
3. Muiden kipua selittävien sairauksien poissulkeminen

Aiemmin diagnoosissa käytettiin kipupisteiden tutkimista, jossa lääkäri painoi 18 määriteltyä kipupistettä ja laski, kuinka moni niistä oli kivulias. Nykyisin painotetaan enemmän oireiden laaja-alaisuutta ja niiden vaikutusta toimintakykyyn.

Diagnostiikan apuna käytetään:

• Oirepäiväkirjoja kivun sijainnin ja voimakkuuden seurantaan
• Toimintakyky- ja elämänlaatukyselyjä
• Peruslaboratoriokokeita muiden sairauksien poissulkemiseksi (verenkuva, tulehdusarvot, kilpirauhasarvot, kreatiinikinaasi)
• Tarvittaessa kohdennetut verikokeet muiden reumasairauksien poissulkemiseksi

Fibromyalgian diagnosoinnissa on tärkeää, että lääkäri kuuntelee potilaan oirekuvaa huolellisesti ja tekee perusteellisen kliinisen tutkimuksen. Lääkäri saattaa tehdä myös neurologisen tutkimuksen muiden neurologisten sairauksien poissulkemiseksi.

Diagnoosi on usein poissulkudiagnoosi, eli muut mahdolliset kipua aiheuttavat sairaudet suljetaan pois ennen fibromyalgiadiagnoosin asettamista.

Milloin kiputilojen selvittelyssä tarvitaan kuvantamistutkimuksia?

Vaikka fibromyalgia ei näy kuvantamistutkimuksissa, kuvantamistutkimuksia tarvitaan usein kroonisten kiputilojen selvittelyssä muiden sairauksien poissulkemiseksi tai todentamiseksi. Lääkäri arvioi kuvantamisen tarpeen yksilöllisesti oireiden perusteella.

Kuvantamistutkimuksia suositellaan, kun:

• Kipu on alkanut äkillisesti vamman tai tapaturman jälkeen
• Kivun luonne tai sijainti muuttuu selvästi
• Kipuun liittyy neurologisia oireita (tunnottomuus, puutuminen, lihasheikkous)
• Kipuun liittyy selvää turvotusta, kuumotusta tai punoitusta
• Potilaalla on kuumetta tai muita yleisoireita kivun yhteydessä
• Kipu pahenee progressiivisesti eikä reagoi tavanomaisiin hoitoihin
• Kipu herättää yöllä tai on voimakkainta levossa

Nämä oireet viittaavat usein muuhun kuin fibromyalgiaan ja voivat olla merkkejä rakenteellisista ongelmista, tulehduksellisista sairauksista tai jopa vakavammista tiloista, jotka vaativat tarkempia tutkimuksia.

Tyypillisiä varoitusmerkkejä, jolloin magneettikuvaus on aiheellinen:

• Selkäkipu, johon liittyy alaraajojen heikkoutta tai tuntohäiriöitä
• Nivelkipu, johon liittyy selvää turvotusta ja liikerajoitusta
• Päänsärky, johon liittyy neurologisia oireita tai joka poikkeaa aiemmasta
• Voimakas yöllinen kipu, joka herättää unesta
• Kipu, johon liittyy selviä tulehduksen merkkejä

Kuvantamistutkimukset toimivat fibromyalgian diagnosoinnissa lähinnä poissulkumenetelmänä. Normaalit kuvantamistulokset yhdistettynä tyypilliseen oirekuvaan vahvistavat fibromyalgiadiagnoosia, kun muut syyt on suljettu pois.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että kuvantamistutkimuksissa näkyy usein myös sattumalöydöksiä, jotka eivät välttämättä liity potilaan kokemiin oireisiin. Siksi kuvantamislöydöksiä tulee aina tulkita potilaan oireiden ja kliinisen tutkimuksen valossa.